Kiikaritähtäimen Valinta
Kiikaritähtäimen Huolto
Kiikaritähtäimen Asentaminen

Kategoria: Metsästysvinkit

Kiikaritähtäin Linnustukseen

Kiikaritähtäin Linnustukseen

Kiikaritähtäin linnustukseen, millainen zoomi ja mitä muuta pitää ottaa huomioon? Nämä ovat yleisiä kysymyksiä linnustukseen käytettävää kiikaritähtäintä hankittaessa.

Parhaiten linnustukseen soveltuvat ns. ”pitkän matkan kiikaritähtäimet”. Nämä tähtäimet ovat usein varustettu matkarummulla. Lisäksi tähtäimet ovat usean linssinsä takia monesti myös suurikokoisia ja painavia.

Linnustukseen sopivat parhaiten kiikaritähätimet suurennoksilla:

  • 6-24×56
  • 6-24×72
  • 6-18×50
  • 6-24×44
  • yms.

Tutustu Sissoksen Kiikaritähtäin -valikoimaan!

Ultrapoint Koiratutkat

Ultrapoint Koiratutkat

Ultrapoint koiratutkat ovat Suomalaisen Ultracom Oy:n valmistamia paikannuslaitteita koirille.

Ultracom on valmistanut erilaisia langattomia paikannuslaitteita jo vuodesta 1993. Ensimmäiset Ultrapoint koiratutkat yritys lanseerasi vuonna 1996 metsästyskoirien paikannuslaitteiksi.

Vuosien saatossa teknologia kehittyi ja ensimmäiset GPS paikantimet julkaistiin vuonna 2005.

Kaikki Ultracomin valmistamat koiratutkat on valmistettu kestäviksi ja vedenpitäviksi. Koiratutkien lähtökohtainen käyttötarkoitus on metsästyksessä. Vainun saadessaan ja riistaa ajaessaan koira saattaa innostua ja innostuksissaan juosta tiheänkin pusikon lävitse.

Kaikki tämä on otettu suunnittelussa huomioon. Ultracom onkin saanut paljon hyvää palautetta kestävistä tuotteistaan.

Ultrapoint GSM Koiratutkat

Ultrapoint Koiratutkat Ultracom R10
Ultrapoint Koiratutkat – Ultracom R10

Nykyään ultracom koiratutkat toimivat pitkälti GSM-liittymien avulla. Esimerkiksi Ultracom R10 sisältää nykyään sisäänrakennetun Telian GSM-liittymän, joka toimii lähes kaikkialla maailmassa.

Koiratutkan lisäksi tarvitset vain älypuhelimen, jolla seuraat koirasi liikkeitä maastossa.

Ultracomin GSM -mallia on saatavilla myös sisäisellä antennilla, jolloin pannassa ei ole koiraa potentiaalisesti häiritsevää ”törrötintä”.

Pannan akku on kätevästi itse vaihdettavissa. Vaihdettava akku puolestaan pidentää pannan käyttöikää huomattavasti.

VHF Koiratutkat

Ultrapoint Koiratutkat - Ultracom Avius
Ultrapoint Koiratutkat – Ultracom Avius

Ultracomin mallistosta löytyy edelleen kuitenkin myös perinteisempiä VHF toimisia koiratutkia.

Toisin kuin GSM toimiset tutkat, VHF tutkat tulevat erillisen Avius isäntälaitteen kanssa. Yhteen isäntälaitteeseen voidaan liittää useampi Avius koiratutka.

Isäntälaite on suunniteltu hyvin kompaktin kokoiseksi, joten sitä voi kantaa esimerkiksi rintataskussa. Se on myös roiskevesitiivis, joten syyssateetkaan eivät häiritse sen toimintaa.

Ultracom on panostanut tuotteidensa helppokäyttöisyyteen ja siksi sekä pannan, että isäntälaitteen akku ja antenni ovat käyttäjän itse vaihdettavissa.

Ultracom Avius VHF koiratutka

Tutustu Sissoksen Ultrapoint Koiratutka -valikoimaan!

Kolme Tehokasta Tapaa Metsästää Valkohäntäpeuraa

Kolme Tehokasta Tapaa Metsästää Valkohäntäpeuraa

Viime viikolla käsittelimme blogissa valkohäntäpeuran tietä Atlantin yli Minnesotasta Suomen toiseksi tärkeimmäksi riistaeläimeksi. Tällä kertaa käydään läpi yleisimmät jahtimuodot ja onnistumisen edellytykset.

Valkohäntäpeuran metsästys voidaan jakaa karkeasti kolmeen eri ”alalajiin”. Ajojahtiin, kyttäämiseen ja hiivintämetsästykseen. Peuraa voidaan myös houkutella ja kutsua erilaisilla pilleillä, mutta tämä jahtimuoto ei ole valitettavasti vielä saanut järin suurta jalansijaa Suomessa.

Peuraa ajatetaan yleensä mäyräkoiralla, sillä laki kieltää vielä hirvieläimen ajattamisen koiralla, jonka säkä ylittää 28cm rajan. Tähän on tosin tulossa muutos, joten lähitulevaisuudessa ainakin dreeverit pääsevät peurajahtiin mukaan.

Ajojahdit ovat yleensä seuruejahteja, mutta passimiehiä ei ainakaan pienimpien mäkien ajattamisessa välttämättä kovin montaa tarvita. Homma onnistuu siis tarvittaessa pienelläkin porukalla. Suurempiin metsiin lasketaan usein useampiakin koiria ja varsinkin tällöin passimiehen täytyy pysyä jatkuvasti skarppina, kuului haukku kaukaa tai läheltä. Peurat tulevat nimittäin usein metsästä kiireettömästi omia aikojaan, säikyttyään lähestyvää koiraa tai passipaikkaansa etsivää metsästäjää.

Koiralla on peurajahdissa lähes järjestään tutkapanta. GPS-panta on Etelä-Suomeen erinomainen valinta, sillä kantama on käytännössä rajaton ja yhteydet ovat lähes kaikkialla riittävän hyvät. Tutkaohjelma tekee myös passissa istumisesta mielekkäämpää, kun ajon etenemistä pystyy seuraamaan puhelimen tai tabletin ruudulta.

Toinen seuruejahdissa erinomainen sähkövimpain on Vhf-radiopuhelin. Hyvät kommunikaatioyhteydet mahdollistavat jahdin jouhevan etenemisen ja passissakin on paljon mielekkäämpää istua, kun tietää missä mennään. Lisäksi turvallisuus paranee, kun passimiehillä on mahdollisuus olla toisiinsa yhteydessä.

Valkohäntäpeura passissa
Valkohäntäpeura passissa

Asevalinta on lähes järjestään kivääri, vaikka haulikon täyteiselläkin saa peuraa lain mukaan ampua. Hyvä kaliiperivalinta on esimerkiksi perinteinen .308 Win tai 6,5×55 SE.

Jos ase on pelkästään ajojahtikäytössä, optiikan minimisuurennoksen tulisi olla mahdollisimman pieni. Paras valinta onkin yleensä punapistetähtäin tai esimerkiksi 1-6x suurentava ”hirvensurma”. Suuremmallakin toki pärjää, mutta 6x suurennoksesta alkava ”lintuputki” voi nopeissa tilanteissa olla pahimmillaan käyttökelvoton.

Hyvä valinta yleistähtäimeksi peurapyssyn päälle onkin esimerkiksi hyvällä punapisteellä varustettu 2,5-15×56. Tällainen tähtäin toimii erinomaisesti niin kytiksellä, kuin ajojahdissakin.

Ajojahti on tehokas jahtimuoto käytännössä koko kauden ajan. Peuraa saa metsästää ajattamalla 29.9-31.1.

Alkukaudesta ja ennen lumien tuloa erittäin tehokas metsästysmuoto on hiipiminen. Peurat laiduntavat heinämailla, sängellä ja riistapelloilla. Kun ruokaa on joka puolella saatavilla, eivät ruokintapaikat vielä vedä peuroja erityisen hyvin puoleensa. Hiipiminen on todennäköisesti haastavin tässä uutiskirjeessä käsiteltävistä jahtimuodoista, mutta on se onnistuessaan myös äärimmäisen palkitsevaa.

Ensimmäisten epäonnistumisten ei pidä antaa lannistaa, sillä tässä lajissa harjoitus todella tekee mestarin. Peurojen käytöstä oppii ajan mittaa lukemaan ja etenemisreitit sekä potentiaaliset ampumapaikat oppii hahmottamaan mielessään. Kokeneinkaan hiipijä ei onnistu 100% kerroista, vaan aina jää parannettavaa. Hiipiminen on tuottoisinta silloin, kun peurat ovat ruokailemassa; aikaisin aamulla ja iltahämärässä. Kiikaritähtäimen tulee olla hyvin hämärämetsästykseen soveltuva ja mielellään varustettu valopisteellä. Erinomainen kiikarivaihtoehto on taas peuramiehen jokapaikanhöylänäkin tunnettu 2,5-15×56 kiikaritähtäin. Vaatteiden tulisi olla kahisemattomat ja kenkien mukavat kävellä, sillä kilometrejä niille tulee peuroja etsiessä väkisinkin. Ampumamatkat voivat olla ruokintapaikalta kyttäämiseen tottuneelle suhteellisen pitkiä, mutta 200-300m matkakaan ei ballistiikkaan perehtyneelle kovin kummoinen haaste ole, kunhan ampumaetäisyys on tarkalleen tiedossa. Usein matkan pystyy mittaamaan puhelimessa olevan koiratutkasovelluksen avulla, mutta keskellä kiintopisteetöntä peltoa ruokailevaan peuraan etäisyyttä ei näin saada. Tällaisessa tilanteessa kätevästi taskussa kulkeva etäisyysmittari on erinomainen apu! Matkan mittaaminen käy muutamassa sekunnissa, eikä matkaa tarvitse sen kummemmin arpoa. Ampumapäätös on tehtävä omien kykyjen, kaluston ja olosuhteiden mukaan, eikä ampumatta jätettyä laukausta tarvitse koskaan katua.

Koska metsästys ei tapahdu kopista ja matkat voivat olla pitkiäkin, on kunnollisesta ampumatuesta suuri apu. Bipodit, eli hihnalenkin nastaan tai Weaver-kiskoon kiinnittyvät etujalat eivät ole tähän hommaan paras valinta. Heinämaalla, tai sänkipellossa on lähes poikkeuksetta ruohoja, heiniä tms. joihin makuulta ammuttu luoti voi osua ja muuttaa suuntaansa. Koska betonista valetun ”kohdistuspöydän” mukana kuljettaminen ei kovin realistista ole, lienee toiseksi tukevin vaihtoehto Primoksen Trigger Stick. Tätä ampumatukea löytyy niin matalaa tai korkeaa; yksi-, kaksi- tai kolmijalkaista mallia. Varsinkin korkean malliselta kolmijalalta saa erinomaisen ampumatuen niin istualtaan, kuin seisaaltaankin. Ampumatuki on mainio lisävaruste myös ajojahdeissa ja hirvitouhuissa.

Valkohäntäpeura tähtäimessä
Valkohäntäpeura tähtäimessä

Viimeinen ja varmasti yleisin metsästysmuoto on kyttääminen. Alkukaudesta kytiksellä kannattaa istua pellon reunassa, mutta myös ruokintapaikalle saattaa peura eksyä. Nuolukivi lisää ruokintapaikan suosiota varsinkin alkukaudesta. Kun lumi tulee maahan, alkavat peurat tosissaan hyödyntää ruokintoja. Parhailla paikoilla saattaa samalla ruokinnalla käydä illan ja yön aikana kymmeniä eri peuroja. Kyttääminen onkin varsinkin lumisen maan ja täyden kuun aikaan erittäin tehokas metsästysmuoto. Tällöin hyvällä kiikaritähtäimellä näkee ampua läpi yön. Kytisjahdissa heti kiväärin jälkeen tärkein varuste on hämärämetsästykseen soveltuva kiikaritähtäin. Kokoluokka on tällöin yleensä 3-12×56 tai 2,5-15×56. Kiikarissa on hyvä olla valopiste, jonka saa säädettyä tarpeeksi himmeäksi, jotta sitä voidaan käyttää sokaistumatta hämärässä. Jos valopiste on niin kirkas, että sen näkeminen vie pimeänäön pitkäksi aikaa, menettää se merkityksensä ja muuttuu haitalliseksi. Hyvät, suurilla etulinsseillä varustetut katselukiikarit ovat myös erittäin hyödylliset kytiskopissa. Jo keskihintaiset katselukiikarit pesevät yleensä kalleimmankin kiikaritähtäimen piirtokyvyn hämärässä mennen tullen.

Kun hämärä koittaa, rupeaa peuroja usein tulemaan ruokinnalle tungokseksi saakka. Peura saattaa juosta 50-100m hyvänkin keuhko-osuman jälkeen, ja hämärässä leimahtava suuliekki vie pimeänäön hetkeksi täysin. Kun peurat pelästyvät laukausta ja juoksevat eri suuntiin, ei ampuja usein tiedä mitä eläintä on ampunut ja mistä lähtee ruhoa etsimään. Äänenvaimennin käytännössä poistaa suuliekin, joten tämä ongelma on helposti ratkaistu. Lisäksi äänenvaimennin mm. parantaa tarkkuutta, poistaa rekyyliä ja nimensä mukaisesti vaimentaa ääntä. Kannattaa siis tosissaan harkita vaimentimen hankkimista, ellei sitä ennestään löydy!

Valkohäntäpeuran Lyhyt Historia

Valkohäntäpeuran Lyhyt Historia

Valkohäntäpeura (Odocoileus virginianus) on Suomeen kolmekymmentäluvulla istutettu hirvieläin. Suomen peurakanta on peräisin Pohjois-Amerikasta, Minnesotan osavaltiosta. Aiemmin Suomesta Amerikkaan lähteneet siirtolaiset halusivat antaa vanhalle kotimaalleen lahjaksi uuden riistaeläimen. Minnesotan siirtolaiset perustivat vuonna 1932 peurakomitean, jonka tehtävänä oli tuoda tämä Amerikassa niin yleinen ja suurta arvostusta nauttiva riistaeläin Suomalaistenkin metsästäjien ulottuville. Asiat lähtivät rullaamaan, kun Suomen Metsästäjäliitto (silloin Suomen Yleinen Metsästäjäliitto), lupautui ottamaan lahjan vastaan.

Tänä päivänä ajatus uuden hirvieläinlajin istuttamisesta maailman toista puolen keräisi eittämättä melkoista vastustusta, mutta kolmekymmenluvulla asioita on katsottu toisesta perspektiivistä. Metsäpeura oli ammuttu Suomesta käytännössä sukupuuttoon ja hirvelläkin näytti olevan väistämättä edessään sama kohtalo. Metsäkauriskaan ei ollut aloittanut Suomen ”uudelleenvalloitustaan” vielä. Elämä oli nykystandardeilla yksinkertaista ja niukkaa, eikä ajatus ylimääräisestä lihasta kuulostanut varmasti ollenkaan huonolta.

Peurakomitealle kesti pari vuotta kerätä rahoitus kuljetusta varten ja hoitaa muut käytännön järjestelyt. Syksyllä 1934 komitea oli saanut kasaan kahdeksan peuranvasaa, joista puolet oli uroksia ja puolet naaraita. Yksi urosvasa kuoli tapaturmaisesti jo ennen laivaan pääsyä. Olot laivassakaan eivät olleet luonnosta pyydystetyille peuranvasoille suotuisat ja kaksi uroksista menehtyi matkan aikana. Kun laiva syyskuussa saapui Helsinkiin, oli viimeinenkin uros niin huonossa kunnossa, että se täytyi kantaa laivasta.

Valkohäntäpeura passissa

Suomessa Kauppaneuvos Haarla otti peuran kotouttamisen sydämenasiakseen ja peurat siirrettiin Vesilahteen, Haarlan omistaman Laukon kartanon maille rakennettuun aitaukseen. Aitaus oli kooltaan peräti 3,5 hehtaaria ja aidat olivat kolme metriä korkeat. Aitauksen paikka oli valikoitu tarkoin, aitojen sisäpuolelta löytyi niittyä, metsää, järven rantaa ja suota. Uuteen kotiinsa päästyään peurat alkoivat kasvaa ja voimistua. Ensimmäisiä peuroja hoidettiin lähes kuin lemmikkieläimiä. Vasat saivat nimikseen Uros, Tilda, Jenny, Fanni ja Soki. Vuonna 1937 syntyivät ensimmäiset ”kotoperäiset” vasat. Maaliskuussa 1938 aidan päälle kaatui puu ja peurat pääsivät karkaamaan. Naaraat saatiin kiinni, mutta uros pysyi karkuteillä. Lopulta myös naaraat ja vasat päädyttiin vapauttamaan.

 

Peurakanta lähti kasvamaan hitaasti, mutta varmasti. Kannan sisäsiittoisuus aiheutti kuitenkin huolta, pohjautuihan maamme koko peurakanta vain yhden uroksen geeneihin. Vuonna 1948 Suomeen tuotiin Metsästäjäliiton aloitteesta vielä kolme urosta ja kolme naarasta. Aiemmasta viisastuneena peurat siirrettiin Atlantin yli lentäen. Matkat menivätkin hyvin, mutta muutaman kuukauden jälkeen kaksi uroksista sairastui ja lopulta kuoli. Jäljelle jääneet kolme naarasta ja yksi uros laskettiin vapauteen. Joidenkin lähteiden mukaan vapautetut peurat eivät kuitenkaan selvinneet seuraavasta talvesta, joten jälkimmäisen istutuksen onnistumisesta ei ole varmuutta. On siis varsin mahdollista, että koko Suomen peurakanta on yhden uroksen jälkeläisiä.

Valkohäntäpeura kaadettu

Kun peuranmetsästys 1960-luvun alkupuolella aloitettiin, arvioitiin kannan olevan noin 1000 yksilöä. Alkuvuosina lupia myönnettiin vain muutamia kymmeniä, eikä metsästys juuri hidastanut kannan kasvua. 60-luvun lopulla kannan arvioitiin olevan noin 5000 yksilöä. Vuonna 2018 Valkohäntäpeura on hirven jälkeen Suomen toiseksi tärkein riistaeläin ja kanta on joidenkin arvioiden mukaan lähes 100 000 yksilöä. Peura on yleisin Satakunnan-, Varsinais-Suomen-, Uudenmaan- ja Etelä- sekä Pohjois-Hämeen riistahoitopiirien alueella. Muualla maassa esiintyy pienempiä paikallisia kantoja. Valkohäntäpeura on myös Pirkanmaan maakunnan nimikkoeläin. Vuosittaiset peurasaaliit ovat viime vuosina olleet n. 23 000 yksilön.

Liity Sissoksen Jahtiporukkaan

Lisää hyödyllistä tietoa ja tarjouksia kätevästi sähköpostiisi.